Koiran ehdoilla näyttelyihin – koiralähtöinen lähestymistapa

Koiranäyttelyihin liittyy paljon epäkohtia. Yksittäisenä ihmisenä emme aina pysty vaikuttamaan epäkohtiin, vaikka kuinka haluaisimme. Mutta se mihin voimme vaikuttaa on oman koiran koulutus ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen päivän aikana. Voimme valita miten koiran valmistelemme päivään, miten koulutamme sille taitoja sekä miten suhtaudumme erilaisiin hetkiin koiramme kanssa. On järkevämpää keskittyä siihen, mihin voimme ensisijaisesti vaikuttaa.

Olen itse aloittanut oman koiraharrastuksen nimenomaan koiranäyttelyiden ja junior handlerin parista jo yli 15 vuotta sitten. Alusta alkaen olen nauttinut eniten siitä, että saa kokea oman tai esitettävän koiran kanssa yhteyden tunnetta ja nauttia yhteistyöstä. Kurjimmat tilanteet ovat olleet niitä, joissa koira ja sen myötä myös esittäjä ovat olleet stressaantuneita ja yhteyden tunne ollut kateissa. Nämä tilanteet liittyvät usein siihen, että koira on koulutettu ja valmisteltu näyttelypäivään puutteellisesti. Uskonkin, että koiranäyttelyiden ydinongelma (jalostuksen ja arvosteluun puuttumatta) liittyy puutteelliseen kouluttamiseen ja siihen, ettei vielä oikeastaan ymmärretä kuinka paljon koira tarvitsee taitoja näyttelypäivän aikana. Näyttelyillä on siinä mielessä vähän kummallinen maine, sillä ajatellaan, että koira voi mennä lähes treenaamatta kehään. Myytti liittyy ehkä siihen, ettei kehässä pyörähtäminen vaadi monimutkaisten liikkeiden opetusta kuten monet muut koiraharrastuslajit. Todellisuudessa koiranäyttelyt kuitenkin vaativat koiralta todella paljon erilaisia taitoja eikä niitä tulisi vähätellä!

Näyttelypäivään valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin eikä vasta sitten, kun näyttelyyn on jo ilmoittauduttu. Monesti silloin aikaa on liian vähän ja saattaa iskeä paniikki. Kiireessä tulee myös helpommin tehtyä hätäisiä ratkaisuja eikä tule edettyä koiran ehdoilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että koiranäyttelyt ovat koiran ja sinun yhteinen harrastus ja hetki. Eikö olisikin ihanaa, kun molemmat voisitte nauttia päivästä? Koiranäyttelypäivä ei myöskään ole pikasuoritus vaan maratooni, jossa mitataan koiran ja ohjaajan jaksamista sekä taitoa sietä stressiä. Uskon, että hyvin koulutetut taidot suojaavat koiraa stressiltä ja täten tukevat molempien hyvinvointia.

Koiranäyttelyissä tarvitaan muutakin kuin ravaamista ja seisomista

Koiranäyttelyihin tähtäävää koiraa kannattaa lähteä kouluttamaan yhteistyö ja luottamus edellä. Ideaalitilanteessa koira luottaisi ohjaajansa kaikissa tilanteissa ja lähtisi hakemaan apua ensisijaisesti ohjajaalta eikä käyttämällä muita strategioita (kuten taistelu tai pakeneminen). Kouluttamisen tulee olla reilua ja käyttää palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Jotta voimme käyttää vahvisteita eli palkita koiraamme haluamistamme käytöksistä, tulee harjoitella palkkausta ja motivointia. On myytti, että jotkin koirat ovat vain niin jääräpäisiä tai itsepäisiä eikä niitä täten voisi palkita. Kaikkia koiria voi palkita, mutta meidän tulee harjoitella sitä aktiivisesti sekä löytää asioita, jotka ovat koiran mielestä kannattavia. Joidenkin koirien kohdalla parhaimman vahvisteen löytämiseen voi mennä aikaa, mutta se kannattaa! Motivaatio ei siis ole mitenkään sisäsyntyistä, jota joko on tai ei ole. Motivaatio on enemmänkin yhteistyön tulos.

Kun miettii koiranäyttelypäivää, on hetki kehässä hyvin pieni osa sitä. Koiranäyttelyihin tähdätessä ei kannatakaan miettiä pelkkää kehäsuoritusta vaan ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin. Koira kohtaa päivän aikan jopa useita satoja koiria hihnassa. Kaikkia näitä kohtaamisia ei voi edes hallita samalla tavalla kuin lenkeillä. Koiria on paljon enemmän eikä esimerkiksi etäisyyden ottaminen ole aina mahdollista. Koiramessuilla ja muissa isoissa sisänäyttelyissä saatetaan myös jonottaa ahtaissa tiloissa. Koiralle voi olla erittäin epämiellyttävää ja stressaavaa, jos sen täytyy ensin huolestua tai pelästyä kaikista vastaantulevista koirakoista. Koira voi olla aivan puhki ennenkuin koko suoritus on edes alkanutkaan, jos se reagoi kovin voimakkaasti vastaantuleviin asioihin. Tällainen tilanne on tottakai myös ohjaajalle kuormittavaa.

Hihnassa kulkemista ja vieraisiin koiriin siedättämistä kannattaa harjoitella vaiheittain. Hihnassa kulkemista voi harjoitella esimerkiksi lenkeillä LAT-tekniikan avulla, jonka avulla opit vuoropuhelua koiran kanssa. Koiran kanssa voi käydä myöskin esimerkiksi parkkihalleissa ja kauppakeskuksissa harjoittelemassa toisten koirien ja ihmisten hillityä ohittamista. Osaamista voi käydä testaamassa myös ennen varsinaista näyttelypäivää esimerkiksi epävirallisissa mätsäreissä. Näissä kuitenkin tilanne on jo lähellä oikeaa näyttelyä. Pohjatyö kannattaakin tehdä huolella ensin helpommissa ympäristöissä.

Valitettavan usein koirien kanssa ei myöskään harjoitella odottamista ja koira laitetaan pahimmassa tapauksessa jopa ensimmäistä kertaa häkkiin näyttelyssä. Koira saattaa turhautua ja pelästyä suljetussa tilassa olemista. On hyvä pitää mielessä, että kaikki mikä tapahtuu ennen kehäsuoritusta, tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös kehäsuoritukseen. Emmehän halua, että koira käyttää energiaansa harrastuksen kannalta vääriin asioihin? Jatkuva stressi esimerkiksi odottamistilanteessa ei myöskään tue koiran hyvinvointia. Tämän vuoksi odottelua tulisi harjoitella etukäteen.

Odotteluun ei myöskään ole yhtä oikeaa tapaa. Odotella voi häkissä, taukomatolla tai autossa. Odotteluun voi ottaa avuksi jotakin aktiivisempaa tekemistä kuten puruluun syömistä, nuuskumaton nuuskuttelua, rapsutteluhetkeä tai jostakin virikelelusta herkun syömistä (esimerkiksi nuolumatto tai kong). Osa koirista voivat pitää siitä, että saavat katsella ympärilleen. Osalle suljetumpi ja rauhallisempi oma tila on äärimmäisen tärkeä. Onkin tärkeä oppia tuntemaan oma koira ja katsoa mitä se todella tarvitsee eri hetkissä.

Käsittely tulee tapahtua koiran ehdoilla

Koiranäyttelyissä yksi isoimmista osa-alueista on tuomarinkäsittelyn. Käsittelyn ei tulisi olla koiralle pelottavaa tai millään tavalla epämiellyttävää. Aivan liian usein näyttelyissä koirat vain sietävät käsittelyä. Koiran kokemusmaailma käsittelystä ei ole kuitenkaan asia, joka kannattaa lakaista maton alle. Harrastuksen tulee olla koiran hyvinvointia tukea – ei heikentävä. On tärkeä muistaa, että psyykkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin esimerkiksi fyysinen hyvinvointi. On väliä, mitä koira ajattelee tilanteista. Harjoitelu auttaa koira luottamaan tilanteeseen ja erilaiset kaavamaiset toimintamallit luovat koiralle ennakoittavuutta ja lisäävät turvallisuuden tunnetta. Tuomarin on myös helpompi tehdä työnsä, jos koira on helposti käsiteltävissä. Stressaantunutta, flirttailevaa tai pelokasta koiraa on usein huomattavasti vaikeampi käsitellä.

Käsittelyssä kaikkein tärkeintä olisi, että edetään koiran mukaan. Yleensä se tarkoitta sitä, että koiraan ei koske vieras ihminen aluksi lainkaan vaan oma ihminen harjoittelee käsittelyä. Suosittelen myös ns. varoitussanan opettamista, joka kertoo koiralle, että siihen kosketaan pian. Näin koskeminen ei tule yllätyksenä ja koira ei esimerkiksi sen takia pelästy tuomaria. Kun käsittely sujuu hyvin oman ohjaajan kanssa, voi alkaa harjoitella vieraan ihmisen lähestymistä. Sekin kannattaa ensin pilkkoa pienempiin osiin esimerkiksi ensin harjoitella pelkkää kohti kävelyä ja sitten ”ilmasilitystä” eli tuodaan kädet koiran päälle muttei kosketa. Näiden sujuessa voi vieras ihminen koskea.

Käsittelytilanteissa kannattaa olla jokin selkeä kriteeri, josta ohjaajan on helppo pitää kiinni. Kriteeri voi olla esimerkiksi paikallaan seisominen, nenäkosketus/leukakosketus ohjaajan käteen tai tuijotus ohjaajan kättä kohti. Näin koiralla on selkeä tehtävä, jossa käsittely on vain ”häiriö”. Jos koira purkaa kriteerin, käsittely loppuu ja/tai tuomari menee kauemmas. Koiran kannattaa antaa vaikuttaa tilanteeseen eikä mennä sen rajojen yli. Koira käyttää usein pieniä eleitä pyytääkseen lopettamaan, mutta jos ne eivät riitä, se käyttää isompia keinoja. Tämänkin vuoksi koiran rajojen kunnioitus on tärkeää, jottemme myöskään itse joudu puremistilanteeseen tai aja koiraa tilanteeseen, jossa se haluaa paeta kauimmaiseen nurkkaan. Välillä voi tuntua turhauttavalta, kun koira ei halua samoja asioita kuin me ihmiset. Koiran rajojen kunnioitus on kuitenkin äärimmäisen tärkeää yhteistyön ja luottamuksen kannalta.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huolehtiminen tukee koiran näyttelysuoriutumista

Kaikki muu mitä näyttelyviikolla tapahtuu (ja jopa pidemmällä aikavälillä) vaikuttavat usein koiran suoriutumiseen näyttelyssä. Jos paljon kuormittavia tekijöitä mahtuu samalle viikolle, voi koiralla olla madaltunut kynnys esimerkiksi reagoida erilaisiin ärsykkeisiin. Tämän vuoksi näyttelyviikolle olisikin hyvä saada riittävästi lepoa ja palautumista, jotta koira voisi oikeasti loistaa h-hetkellä. Se, mikä koiraa kuormittaa on yksilöllistä ja voi myös vaihdella elämän mittaan. Jollekin se voi olla eläinlääkärireissu, toiselle yksinolot ja kolmannelle lenkkeily taajamassa. On myös hyvä muistaa, että positiivisetkin asiat aiheuttavat stressireaktioita.

Mitä pidempi näyttelyreissu, sitä enemmän koira tarvitsee näyttelyiden jälkeen palautumisaikaa. Reissujen vastapainoksi onkin hyvä olla kaikkea missä koira aidosti palautuu. Se voi olla esimerkiksi tuttuissa metsissä kirmailua, nukkumista, ruokavirikkeiden hyödyntämistä tai vaikka kaivamista pihamaalla. Pitkille, monen päivän reissuille näitä palauttavia tekijöitä kannattaa miettiä entistä tarkemmin. Voisiko näyttelypäivän päätteeksi käydä ulkoilemassa vapaana vähähäiriöisessä ympäristössä? Tai voisiko iltaruuan syödä, jostain tutusta ja mukavasta virikkeestä? Myös itse näyttelypäivä on usein pitkä ja henkisesti raskas. Tämän vuoksi on tärkeää mahdollistaa koiralle myös vetäytymismahdollisuus jo näyttelypäivän aikana. Vetäytyä voi esimerkiksi omaan häkkiin tai mennä näyttelykehien luota kauemmas kävelemään ja antaa esimerkiksi koiran haistella.

Koiranäyttelyissä arvioidaan koiran fyysistä kuntoa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että koira on fyysisesti hyvässä kunnossa näyttelypäivänä. Kuntoa ei tietenkään rakenneta yhdessä päivässä, vaan pidemmällä aikavälillä. Koira tarvitsee ravaamisen taitoa toki näyttelykehässä, mutta fyysisesti hyväkuntoinen koira jaksaa selviytyä myös pitkästä päivästä paremmin sekä palautuu nopeammin. Koiran fysiikkaa kannattaa myös kehittää mahdollisuuksien mukaan myös ammattilaisen kanssa, joka osaa miettiä näyttelykoiralle sopivat fysiikkaharjoitukset. Lisäksi säännölliset käsittelyt esimerkiksi hierojan tai fysioterapeutin vastaanotolle tukevat koiran liikkumista ja parantavat seisomisasentoa.